Muutto Espooseen on tukahduttanut ruoanlaittointoni. Kokkaamisen asemesta olen tehnyt pieniä remppahommia, kunnostanut huonekaluja ja tapiseerannut. Sisäinen hortonomini heräsi kevään korvalla  ja olen kuluttanut aikaani pihahommissa, kaikkeen ei aika vain riitä.
Huhtikuussa ostimme terassille grillin ja sen jälkeen lähes kaikki sapuska on valmistunut siinä, satoi tai paistoi. Marinadit, salaatit ja kastikkeet ovat rakentuneet kaapin sisällön ja mielialan mukaan, mitään muistiinpanoja ei tullut tehtyä ja blogi jäänyt vaille päivityksiä.
Tänään se sitten vihdoin saapui, itseään odotuttanut bloginpäivitysinspiraatio. Inspis saapui samalla, kun aloin suunnitella synttäritarjoilua Siiviläsuun juhlia varten.  
Pieni poikani (Siiviläsuu entiseltä nimeltään) vaihtelee persoonaansa Pinsessasta Tirannosaurus Rexiksi, välillä hän on pieni,märkiä pusuja jakeleva Sulkko –niminen koira, välillä karmiva leijona. Minä yritän sulloa häntä pienen pojan stereotypiaan  ja järjestelen kilpa-autoaiheisia 3-vuotis synttäreitä. Voi olla että hänellä on juhlan kunniaksi vaaleanpunaiset helmet kaulassaan. Helmet eivät menoa haittaa, sillä meiltä löytyy pinsessoillekin tarjottavaa, mutta tässä siis kokeiluerä ruutulippu muffinsseista:
Itse muffinssit ovat samat kuin influenssassa vietetyn isänpäivän sitruuna-salmiakkimuffinssit
Kuorrute on kermaa ja Kick-patukoita Kinuskikissan lakritsimuffinssiohjeen mukaan. Ruutuliput on väkerretty Kick –patukoista ja valkoisesta marsipaanista.
Onneksi tein koe-erän, sillä huomasin, ettei minulla ole sopivaa muottia ruutulippuihin, vaan joutuisin hankkimaan sellaisen virallisia leipomuksia varten. Lisäksi 5 patukkaa eivät riittäneet minun kuorrutuksiini, en ole ehkä kovin taitava kuorruttaja....

...toisaalta muffinssit olivat 3-vuotiaalle järkyttävän sotkuista syötävää, joten en ole vielä ihan varma teenkö näitä sittenkään.